keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Semmoinen loma se!

Kesäloma on nyt tältä erää pidetty ja on pakko tunnustaa, ettei terveellinen ruokavalio ollut ihan päällimmäisenä mielessä. Siihen olisi todellakin ollut syytä, koska nyt loman jälkeen vaakalukemat ovat kasvaneet. Puolessa välissä lomaa kävin vaa´alla eikä silloin muutosta ollut, joten luultavasti tuudittauduin liikaa siihen ja kuvittelin, että voin syödä mitä haluan ilman seurauksia. Olin väärässä. Nyt siis tartutaan taas tuumasta toimeen ja mietitään, että oliko jokainen siideri, kakunpala, halloumijuusto tai jäätelö lopulta sen arvoista. Ehkä oli, mutta vähempikin olisi voinut riittää.

Työhön paluu tuo mukanaan onneksi myös rytmiä, niin ruokailuun kuin elämään muutenkin. Lisäksi kavereiden koira tuli muutamaksi päiväksi meille hoitoon, joten säännölliset kävelylenkit on varmistettu ainakin tälle viikolle. Muuten tuo liikuntapuoli on vähän huonoissa kantimissa. Minulla oli salikortti, mutta en ole saanut sinne itseäni raahattua näin kesän aikaan. Uimassa olen käynyt muutaman kerran, mutta se on ollut enemmän pulikointia järvessä eikä kunnon matkauintia. Eniten tähän vaikuttaa oma saamattomuus. En kertakaikkiaan ole keksinyt, että mikä minut motivoisi liikkumaan enemmän. Ratsastan toki useamman kerran viikossa, mutta sen lisäksi olisi syytä liikkua muutoinkin ja se puoli sakkaa. Paras olisi, jos kaveri lähtisi mukaan, mutta lähellä ei asu kaveria, joka olisi samassa elämäntilanteessa. Ymmärrän hyvin, ettei lapsiperheestä ole niin helppoa irrottautua aamu- tai iltalenkille - ainakaan tiettynä päivänä tiettyyn aikaan.

Joka tapauksessa loma oli hyvä ja rentouttava. Töihinkin oli ihan  mukava palata, joten se kertonee siitä että loma oli juuri sopiva ja hyvä niin.

Kuva on Hämeenlinnan vankilamuseon sellistä, joku lienee joskus istunut positiivisella asenteella ja sitä tarvitaan!



 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Loma lähestyy - ihanaa!

Tässä vaiheessa vuotta alkaa tuntua, että on todellakin loman tarpeessa! Kelit eivät nyt näytä olevan ihan parhaasta päästä, mutta sille ei mitään voi ja loma on aina loma, vaikka sitten sataisi ukkoja ja akkoja taivaan täydeltä.

Tänä vuonna ei ole ilmassa ollut minkäänlaista matkakuumetta, mikä on sinällään aika yllättävää. Itse asiassa matkakuumetta ei ole ollut pitkään aikaan. Olen matkustellut aika paljon ja nyt ollaan ehkä siinä tilanteessa, että himotuimmat matkakohteet ovat hyvin hankalasti toteutettavissa. Hankaluus on tässä yhteydessä synonyymi kalliille, esimerkiksi matka Uuteen-Seelantiin vaatii oikeasti pelikuntoa lompakolta. Haaveita pitää toki olla ja ehkä vielä jonain päivänä pääsen toteuttamaan unelmieni matkan maailman toiselle laidalle.

Arkipäivän haaveet liittyvät uusiin vaatteisiin. Tavallaan on onni, että alkukesä on ollut hieman viileä, sillä ei ole tullut hinkua ostaa uusia kesävaatteita. Kaveri lahjoitti minulle viime kesänä farkkucaprit, jotka eivät olleet enää hänelle sopivat ja nyt ne alkavat vähän lököttää minullakin. Heti pesun jälkeen ne vielä istuvat, mutta parin käytön jälkeen alkaa tuntua jo vähän löysiltä. Sehän pelkästään hymyilyttää, saan toivottavasti laittaa caprit kiertoon vielä tänä kesänä :) Lomalla ajattelin vähän käydä tutkailemassa alennusmyyntejä, mutta ihan hirveästi en uskalla vaatteisiin sijoittaa. Vielä on kuitenkin matkaa tavoitteeseen, joten tänä kesänä ostetut vaatteet ovat varmasti ensi kesänä liian suuria. Yritän löytää vaatteita, joita voisin käyttää vielä syksylläkin eli tässä tilanteessa mahdollisimman pitkäikäisiä. Se vähän harmittaa, että haluaisin ostaa laadukkaita vaatteita, mutta ne ovat käytännössä aika kalliita ja en raaskisi maksaa paljoa vaatteesta, jota en kuitenkaan käytä ihan hirveän pitkään - toivottavasti ainakaan! Henkkamaukka toiminee vaatettajana nyt lähiaikoina, vaikka se ei ole kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Pari päivää sitten Facebookissa tuli muuten vastaan mielenkiintoinen palvelu, käytettyjen vaatteiden verkkokauppa Rekki. Vaikutti oikein fiksulta ja toimivalta, käykää kurkkaamassa. Omassa kaapissa on jonkun verran vaatteita, jotka voisivat täyttää palvelun kriteerit, joten ajattelin kokeilla jossain vaiheessa. Lisäksi uppouduin myös selaamaan vaatteita. Kokoni on tällä hetkellä 44 tienoilla ja näitä ei ihan hurjasti tuolta löydy, mutta jotain aina kuitenkin. Eräällä tavalla sekin on yksi motivaattori: kun koko on pienempi, alkaa löytyä kivoja vaatteita kirpputoreilta ja alennusmyyntien superalennuksista. Vähän ulkokultaista ajattelua, mutta itseäni vaatteet ja hyvät löydöt ilahduttavat.


Kesäisiä herkkuja: kotijuustoa, tomaattia ja itse kasvatettua basilikaa <3

torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannusherkkuja tiedossa

Nyt se on käsillä, keskikesän juhla. Olen aina pitänyt juhannuksesta, 15-20 vuotta sitten olin melko varmasti festareilla, sittemmin ystävien mökeillä tai veneillä, nyt suuntaan rauhallisen juhannuksen viettoon vanhempieni luo. Periaatteessa voisin lähteä festareillekin, mutta majoitus pitäisi olla jo vähän eri tasolla kuin teltassa tai pakettiautossa ;) Jos taas haluaisi saada mökin festarialueen tuntumasta, varaukset pitäisi tehdä todella aikaisin ja en oikein vielä tammikuussa jaksa innostua juhannuksen suunnittelusta.

Mutta nyt on siis tiedossa hyvää ruokaa ja seuraa, se on parasta. Sauna lämpiää joka päivä ja grilli tulee varmasti käymään kuumana! Se on hyvä puoli, että kesällä voi syödä kevyesti ja silti ruuat ovat herkkuja. Juhannuksen ruokalista koostuu pitkälti grillatusta kanasta, kasviksista, salaateista ja en pidä mahdottomana ettenkö yhden grillimakkarankin pistelisi poskeeni. Syön todella harvoin makkaraa, mutta mielestäni kerran kesässä voi syödä nuotiolla paistetun makkaran.

Lupasin äidille tehdä jonkun kakun ja olen päätynyt mansikka-britaan, joka on ehdoton suosikkini ja se vie takuuvarmasti kielen mennessään. Luottoreseptini on ollut Maku-lehdessä vuosia sitten ja löytyy täältä. Kevyimmästä päästä tuo leipomus ei ole, mutta meitä on sen verran iso porukka koolla, ettei tuosta riitä kuin sopivan pieni pala kaikille.

Ensi viikko pitäisi vielä jaksaa pakertaa töiden parissa ja sen jälkeen alkaa kolmen viikon kesäloma. Lomasuunnitelmat eivät ole kovin kummoiset, mutta mietinnässä olisi lenkkeilyn aloittaminen. Alkuun tietysti ihan kävelylenkeillä, mutta siis ajatuksena että joka päivä aloittaisin päivän 30-60 minuutin kävelylenkillä. Toki pyöräilykin voisi olla vaihtoehto. Jos tuosta saisi lomalla hyvän rutiinin, se voisi ehkä jatkua myös loman jälkeen. Ruokavaliota voi toki viilata koko ajan (ja aina tulee mokia), mutta pienellä liikunnan lisäyksellä voisi olla aika mullistava vaikutus - niin ainakin uskon!

Ihanaa juhannusta kaikille!


torstai 15. kesäkuuta 2017

Varaslähtö lomaan

Pari päivää lomaa teki ihan mielettömän hyvää! On aina yhtä jännä huomata, että parin päivän loma voi olla jopa piristävämpi kuin kahden viikon loma. Tässä vaiheessa vuotta alkaa tuntua, että on loman tarpeessa, jtoen parin päivän irtiotto teki enemmän kuin hyvää.

Emme olleet reissussa, vaan siskon lapset tulivat parin päivän visiitille. Sateinen sää muutti hieman alkuperäisiä suunnitelmia, mutta saatiin kuitenkin perinteinen Linnanmäki-päivä toteutettua. Voin lämpimästi suositella Lintsi-päivää kesäkuisena arkipäivänä, jos sen vaan saa onnistumaan. Tungosta ei juurikaan ollut ja pisin jonotusaika taisi olla peräti viisi minuuttia. Viime vuonna olimme heinäkuussa ja samassa ajassa kävimme vähemmän laitteissa, muutama jäi jopa kokonaan välistä pitkien jonojen takia. Kivaa riitti ja se lienee pääasia!

Lapsista tuli mieleen hyvin hämmentävä kohtaaminen viime viikolla. Olin menossa työpaikan parkkihalliin, kun siinä kymmennen korvilla oleva poika tuli kysymään voisinko antaa virallisen mielipiteen. Siihen perään poika kysyy, että onko hän läski? Häkellyin hieman kysymyksestä, mutta vastasin hymyssä suin, ettei poika ole läski. Taustalta kaveri huutaa, että onpas ja minä vielä aikuisen painokkaalla auktoriteetilla sanon, ettei ole. Keskustelu oli nopeasti ohi, mutta jäin miettimään että noin nuorestako alkaa oman painon kanssa kamppailu. Kysyjällä oli hiukan lapsen pyöreyttä, mutta pieneen mieleenkään ei olisi tullut sanoa poikaa läskiksi tai edes pyöreäksi.

Tämä oli yhtenä syynä siihen, että söin vieraideni kanssa kiltisti samoja ruokia, vaikka aamiaisella olisin mieluummin syönyt rahkasmoothien kuin leipää. En suurin surminkaan halunnut tuoda esiin asiaa, että minä laihdutan. Nämä lapsukaiset ovat molemmat hyvin hoikkia, mutta varsinkin tytön kohdalla pelkään tilannetta jossa hän alkaisi omasta mielestään kuvitella olevansa lihava tai että naisten kuuluu tarkkailla syömisiään. Meillä ei ole omia lapsia, joten joka päivä en joudu näitä asioita miettimään, mutta voin hyvin kuvitella millaista tasapainoilua se on! Paras ratkaisu on todennäköisesti valmistaa perusterveellistä ruokaa, joka sopii sekä lapsille että aikuisille, mutta miten suojella lapsia vääristyneeltä minä-kuvalta? Se ei ole helppo rasti.

Huolimatta siitä, että olen ollut aina taipuvainen pulleuteen, minulle on kuitenkin kehittynyt kohtuullisen hyvä itsetunto. Painoni takia en ole tyytyväinen ulkonäkööni tällä hetkellä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni. En pidä itseäni mitenkään muita huonompana sen takia, että olen lihava ja tämä on kuitenkin monelle iso ongelma. Olen melko vakuuttunut, että syy hyvään itsetuntooni löytyy kotoa. Meillä kotona ei ole koskaan arvosteltu kenenkään ulkonäköä, ei ikinä. Ei julkkisten, ei tavisten, ei kenenkään. Vanhempieni silmissä ihmisten ansioita mitattiin muilla keinoilla, joista tärkeimpinä rehtiys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Ne ovat oman arvomaailmani kulmakiviä ja sen ansiosta pystyn katsomaan itseäni ylpeydellä peilistä.



torstai 8. kesäkuuta 2017

Iloinen yllätys vaa'alla!

Paino ei ole tehnyt suunnatonta notkahdusta alaspäin, enkä sitä rehellisyyden nimissä odottanutkaan. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, ettei paino ole myöskään noussut! Huolimatta viime aikojen turhan reippaasta jäätelön syönnistä, lukemat ovat pysyneet ennallaan.

Sain tästä kunnon motivaatioruiskeen itselleni, nyt kurinpalautusta joksikin aikaa, että lukemat saadaan taas menemään alaspäin. Joka tapauksessa on hyvin lohdullista, ettei tilanne on luisunut vanhaan, mutta kyllä tässä tarkkana saa olla. Juuri tässä tilanteessa on tapahtunut aiemminkin se käänne, että alan kuvitella pystyväni syömään mitä vaan, koska paino ei olekaan noussut. Eli nyt kunnon tsemppaus tutuilla eväillä:
- säännöllinen ruokailurytmi: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala
- runsaasti vettä päivän mittaan, vähintään 2 litraa + aterioiden yhteydessä juotavat vedet
- runsaasti kasviksia, leipä ja muut hiilarit pienemmälle (ei kuitenkaan kokonaan pois)

Jotta tuo onnistuu, pitää jääkaapissa olla oikeita raaka-aineita eli tässä tämän päivän kauppalista
- rahkaa
- kalkkunaleikettä
- kesäkurpitsaa
- tomaattia
- kurkkua
- salaattia
- vähärasvaista juustoa

Pakastimessa on jo valmiiksi kanafileitä ja jauhelihaa, joten sellaisia ei tarvitse kaupasta tuoda. Tarkoituksena olisi kokata kesäkurpitsalasagne, jossa lasagnelevyt korvataan kesäkurpitsaviipaleilla. Jauhelihan joukkoon laitetaan tomaattimurskaa ja maustetaa hyvin, päälle voi ripotella hieman juustoraastetta. Helppoa valmistaa ja todella hyvää!

Jäätelö ei kuulu kauppalistalle eli sitä ei nyt osteta. Piste.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kirottu kesä ja jäätelö

Miksi ihmeessä ihmisen pitää ostaa jäätelöä pakastimeensa? Senhän tietää jo valmiiksi kuinka siinä käy. Ihan vaan vahingossa syöt joka päivä jäätelöä. Ja ne eivät edes lopu syömällä, kun siippa kantaa lisää jäätelöä.

Jäätelö on aina ollut kompastuskiveni, koska yksinkertaisesti rakastan sitä. Voin syödä mitä tahansa jäätelöä, mihin vuodenaikaan tahansa ja melkeinpä mitä määriä tahansa. Nyt sentään ostin vain eskimo-puikkoja pakastimeen, koska ne ovat kuitenkin aika reippaasti pienempiä kuin magnumit ja laatikkojäätelön annostelu menee aina "kippo täyteen" -mentaliteetilla.

Taannoin GoExpossa maistelin proteiinijäätelöitä ja löysinkin jonkun ihan hyvältä maistuvan, mutten enää muista mikä se oli. Proteiinijäätelön pitäisi olla jonkun verran parempi vaihtoehto painoaan tarkkailevalle, muttei sitäkään voi ihan hillittömiä määriä vedellä ilman seuraamuksia. Hintalappukin niissä on kyllä sen verran suolainen, että lompakko huutaa tuskissaan, jos kovin innostuu herkuttelemaan. Mikä ihme siinäkin on, että terveellisempi vaihtoehto on melkein poikkeuksetta kalliimpi? Löysin blogitekstin, jossa on kivasti vertailtu Lohilon proteiinijäätelöitä.  Aion kyllä kokeilla näitä itsekin, jahka löydän niitä jostain. Lähimmässä K-kaupassa ei ainakaan toistaiseksi ole vielä näkynyt, onneksi kauppiaat kuitenkin kuuntelevat myös asiakkaiden toiveita.

Joka tapauksessa tiukkana saa olla, ettei sorru liikaan herkutteluun kesällä. Ja voihan sitä herkutella hyvilläkin herkuilla. Kohta alkaa mansikka-aika, joten mikäs sen parempi kuin napostella tuoreita mansikoita - kermavaahtoa ne eivät mielestäni edes kaipaa!

Taannoin mainitsin, että farkut lököttävät ikävän mukavasti ja kaivoin kaapista vanhat farkut, jotka puolestaan ovat aiemmin kiristäneet. Tiukat ne ovat vieläkin, mutta ovatpahan mittarina kesän ajan - jos joudun niistä luopumaan, se tarkoittaa etten ole onnistunut pitämään itseäni kurissa. Tavoitteena on, että nämäkin farkut lököttäisivät kesän lopussa :)


maanantai 29. toukokuuta 2017

Moni kakku päältä kaunis

Mietin pitkän tovin, että mistä kirjoittaisin blogiin. Kirjoittaisinko siitä, että viikonloppu oli ihanan aurinkoinen ja tein asioita, joista sain iloa. Vai kirjoittaisinko siitä, etten oikeastaan edes nauttinut auringosta ja kivasta tekemisestä, koska mieleni oli musta.

Hyvin usein sosiaalisessa mediassa törmää ilmiöön, että kaikki on niin täydellistä ja ihanaa, hyvässä seurassa vietetään laatuaikaa ja puolisokin on niin ihana. Se ällöttää, koska monesti jopa tietää, että totuus on ihan muuta. Kun julkisivu on kunnossa, niin kaikki on kunnossa - mahtavaa! Vieläkin naurattaa taannoin Siskonpeti -sarjassa ollut Äiti koneella -sketsi, kuvaa juuri tuota julkisivun säilyttämistä.

En tarkoita, että kenenkään pitäisi avautua somessa kaikesta, vaikka jokainenhan päättää itse mitä tekee. Mutta miksi pitää hehkuttaa onnellisuutta, rakkautta tai hyvää mieltä, jos ei sitä ole? Eikö silloin voisi olla vaan ihan hiljaa tai jos kovasti haluaa olla somessa aktiivinen, voi vaikka jakaa jotain muuta kuin henkilökohtaiseen elämään liittyviä aiheita.

Oma synkkyyteni on ohimenevää, pahoitin vain mieleni riitelyn johdosta. Sain kyllä anteeksipyynnön ja hyväksyinkin sen, mutta silti moni asia jäi kaihertamaan. Tiedän että asioita pitäisi puhua, jos joku jää kaivelemaan, mutten ole siinä kovin hyvä. Varsinkin jos aihe on minulle vaikea. Asia varmasti nousee vielä esiin ja ennen pitkää se on käsiteltävä, Siihen liittyy paljon epäonnistumisen tunteita, riittämättömyyttä, häpeää ja kaikkea mikä liittyy johdannaisena epäonnistumiseen. Ehkä kuitenkin olen pohjimmiltani "kympin tyttö", jolle oman epäonnistumisen myöntäminen on ihan hirvittävän kova paikka.

Tuli mitä tuli, kävi miten kävi, eteenpäin mennään ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Ihan aidosti positiivinen asia on, että paha mieli ei ole näkynyt ylöspäin heilahtaneena painokäyränä. Eli ainakaan en ole sortunut lohtusyömiseen ja siitä haluan pitää kiinni vaikka hammasta purren!